osa 2; tunteita

joo tosiiaaan tää on mun eka fanficci ni tää on paska.. mut ajan myötä tää sit muuttuu :)
tää on sit lyhyt ku en keksiny mitää O:

--------------------------------------------------------------------------------------------------------

Kun koulujen kello soi sisälle, hyppäsin melkein ilmaan, olin ihan toisessa maailmassa kun näin hänet. Olin koko tunnin ihan taivaassa.
Otin laukkuni esille, annoin kyseiset monisteet jotka oli aiemmin kädessäni opettajalle, ja sain kaikki lukuaineiden kirjat. Sitten lähdin kävelemään välitunnille. En osannut vielä kaikkia paikkoja, mutta ei se minua haittaa, sillä pidän seikkailusta.
''hei sä siellä!'' jokin huusi minua, se kuulosti ihan siltä suloiselta pojalta.
Käännyin katsomaan taakse, ja kyllä..näin hänen ihanat silmät ja lumoavan hymyn taas.
''n niin?''vastasin ujosti.
''Voin esitellä sulle tän koulun?'' suloinen poika ehdotti minulle.
''ei tarvitse, en halua tuhlaa sun aikaa'' sanoin viisastellen hänelle.
''et sä mun aikaa tuhlaa, musta on vaan mukavaa auttaa uusia oppilaita, mutta toivottavasti sitten osaat yksin jokaiseen luokkaan'' hän sanoi.
''okeii, no toivotaan joo'' naurahdin hieman.
''ja ainiin, en oo esitelly itteeni vielä!'' poika sanoi ja ajattelin että nyt saan vihdoin kuulla tuon ihanan pojan ihanan nimen. ''mun nimi on Austin Mahone, ja sun nimi?'' poika sanoi ja hymyili ystävällisesti.
Mikä lumoava nimi. Austin, ihanaa.
''mä oon Emily'' hymyilin takaisin.

''Sitten koulujen kellot soivat sisälle, nauroimme Austinin kanssa sitä, että olimme olleet sisällä koko välitunnin juttelemassa toisillemme. Austin jopa antoi hänen numeronsa minulle. 
Loppu koulupäivä oli Austinia katsellessa tunneilla ja opiskelemmalla. Oli todella ihana eka koulupäivä.

Terveisin, Emily''

Illalla kirjoitin päiväkirjaani ja pidin kännykkääni kädessä ja mietin yhteensä 2 tuntia, että soittaisinko hänelle. Mutta en viitsinyt häiritä häntä, jos hän vaikka tekisi koulutehtäviä. Toisinkuin minä..koska ajattelen vain häntä..Austinia.

Osa1; uusi alku

Joo aloin nyt vihdoin kirjottaa tätä fanficcii austinista :) älkää välittäkö kirjotusvirheistä !
toivottavast te tykkäätte ! :)

-------------------------------------------------------------------------------------------

Herätyskelloni soi, etsin tämän päivän vaatteet pahvilaatikoistani, joita en ole ehtinyt purata. Kyllä muutin äitini kanssa hieman parempaan paikkaan, että äitini saisi aloittaa uuden elämän. Tekee tämä muuttokin minulle varmaan ihan hyvää, koska haluan uusia ystäviä.
Kun olin löytänyt etsimäni vaatteet, puin ne, harjasin hampaat ja söin aamupalan. Äitini nukkui vielä joten koitin lähteä hiljaa bussipysäkille. Minulla oli 13 kilometriä koululleni, joten tarvitsin bussia siihen.
Tänään oli ensimmäinen koulupäiväni uudessa koulussa, joten minua jännitti.

Kun bussi pysähtyi uuden kouluni eteen, jännitykseni vain paheni, koska pelkäsin, miten minun uudet luokkalaiseni hyväksyisi minut ja miten hyvin saan ystäviä.
Kun kello soi, lähdin kävelemään kotiluokkaani kohti, jonka kyseisen koulun rehtori oli minulle ohjastanut hyvin. Koitin kävellä nopeasti ja katsoin sivulle..sitten kuulin nopeita askelia, katsoin takaisin eteen ja huomasin vain pienen vilahduksen edessäni, ja joku törmäsi minuun. Se ei ollut kova isku, mutta kuitenkin niin iso että monisteet, jotka olin saanut rehtorilta postissa, tippuivat maahan.
''sori ihan kauheesti, mun moka, en huomannu!'' Jokin poika sanoi. Pojalla oli ihanan suloiset vihreät silmät, ruskeat hiukset ja todella lumoava hymy.
Poika nosti monisteet ja antoi ne minulle.
''joo ei mitään, mun mokahan se oli kun en katsonut eteeni'' koitin selitellä punastuneena.
''ääh, no molempien sitten'' Poika nauroi. ''oot varmaan uusi täällä?'' Hän jatkoi.
''joo..olen mä'' vastasin epätoivoisena.
''voin auttaa..mikä sun luokka on?'' Suloinen poika kysyi.
''kiitos, ja ööh, 9F'' Vastasin ja katsoin pojan ihania vihreitä silmiä.
''hehheheheh, joo tota, mä voin saattaa sut sinne koska oon samalla luokalla'' Hän sanoi hymyillen.
''Kiitos.'' En saanut sanottua muuta, koska innostuin siitä, kun poika sanoi että hän on samalla luokalla.

Tunti oli juuri alkamaisillaan, ja kyseinen poika istui lähelläni, joten pystyin katsomaan häntä koko tunnin.
Uusi luokka otti minut todella hyvin vastaan, vaikka luokassa olikin hieman ärsyttävä pissis, joka luulee olevansa maailman paras ja kaunein. Mutta ei se minua haittaa.